On se niin kivaa... On se... Ensin valvoin yön ja kirjoitin kaavat loppuun. Sitten lähdin pitkästä aikaa kylään. Oli jännää. Sunnuntai aamu, kello 9. Mahdollisimman outo aika, jolloin olin liikkeellä. Aurinko paistoi ja lumi narisi. Vein vanhan paidan ja muutaman Aku Ankan mukanani, kun ei itsellä ole käyttöä enää. Siellä kyllä riemastuivat. Unohduin kylään kuudeksi tunniksi, tai no, olisin minä tullut aikaisemmin kotiin, mutta eivät päästäneet. Sitten viideltä nukkumaan ja heräsin puolilta öin. Tässä on siis päivä jo hyvällä alulla... Harmi vaan, että on jotenkin tyhjä olo... Ei innosta tehdä mitään, mutten viitsi nukkuakaan nyt... Mutta ensi yön minä nukun. Ihan kunnolla. Ellen sitten jostain tuntemattomasta syystä epäonnistu aikeessani...